Žodžiai dainai: Eppu Normaali. Kultaista Sadetta.

Istutimme omenapuut
valvoimme tuhannet taysikuut
enaa en hengita reikaa jaiseen
ikkunaan
koputa oveen yksinaiseen
jalkeen pakkasten
Hanen hymynsa pehmea kaari tuo
kuin sumussa saari
uin sen luo
valokuvassa nainen pyorineen
muodista poistuneine hattuineen
kihlattuineen
Naen kaiken, kaiken
Kaunis kuolema
lehdet on silattu jaalla
kultaista sadetta paani paalla

joko ymmarran mita se opettaa
osasin alkaa
osaanko lopettaa
En silloin tajunnut kaiken naantyvan
en tajunnut kaiken loppuun kaantyvan
enaa en koputa oveen yksinaiseen
jalkeen pakkasten
Lehtien seassa kulkien
kellarin ovia sulkien
ajatuksin linnut saatellen
kaikkea kaunista ajatellen
pitkalle matkalleen
Ja naen kaiken, kaiken