Žodžiai dainai: Korpiklaani. Sulasilmä.

Valokuuhuk' kuikkajavi, Kajastava' tahtilapse',
kesayahyk' lampehinki', valosinki yattominki.

Raitti paljas raikkaallaanne, tiahyp' piani tiatyllaanne,
liikkuu sialla nuari neit, kavelevi tytto piani.
Tule neito, laske lapsi, viata yasi vieressani.

Tule impi, laske kauno, viata yasi vieressani!"

Vastassansa soittoniakka, sulasilma meltomiasi,
lumokannel kourissansa, sanat laulun kielellansa:

"Naita laulan, noita muistan, mita tiaran tiattavaksi,
koettavaksi kaiken kansan

Aamusella aikasella, autereisel' auringolla'
laksi miahyt matkoihinsa, meni aija minne lieni.

Tytto piani pikkaraine, lapsi piani luottavaine,
miatti hetkem', miatti toise'. ajatteli aivoillansa.
Lumovoima soittoniakan, luottehekki laululluoja',
oli voimaat' neiollekki, sanat liika juustosekki':

Akajaine vanha amma, neuvo pianta, lohrutteli,
anto ankeet ohjaksensa, elontialle turvaksensa:

"Sulasilma on sun turmas', sorja soittons' on sun kualos',
johna hellit mialessasi, pirat kauva' sialussasi.

Siksi laske unhon tulla, teeppa taika tiatyllaane,
sulasilman surmaat silla, pahamialem' melkuttelet:

'Nait' et laula, noit' et muista, ekka tiara tiattavaksi,
koettavaks' kaiken kansan, yhen immeen ihmeheksi.

Tule empa, empa taira, nuku empa ollenkana.
Empa jaao muistamaha, mita joskus jorvittelin!'