Žodžiai dainai: Viikate. Alakulotettuja Tunnelmia.

[K. Viikate]

Jalleen on tullut aika todeta se tola
Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa
Joka kivikasan reen paalle kantaa
Ettei saavu ilo varkain

Ystavien kesken salaisuuden kauniin sailotaan
Ja teot valon arat mattoon kaaritaan
Ettei untuvikkojen siniset silmat
Kesken kaiken purskahtaisi

Eiko ketaan edes haveta?

Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa
Niista keitto mainen, maukas laitettaan
Jotta loppuisi ainainen kitina ja nalka
Jotta loppuisi tama noyryytetyn
-noyryytetyn osa